Eilen oli tosiaan Äitienpäivä, mutta eipä tuo nyt sen kummempi päivä ollut kuin muutkaan päivät.. Kotona olin Elisan kanssa koko v.lopun kahdestaan, eilen käytiin leikkiskällä kaupungissa ja kaveri tuli poikansa kans sinne seuraksi, siellä vierähti melkein pari tuntia ja mikä parasta mentiin pyörällä sinne (elisa tosin oli mun kyydissä) mutta kyllä sitä vaan kuntoilua saa pyöränkin avulla. Takaisin tullessa kotiapäin mun oli pakko ajaa vähän erireittiä ja muistot tuli mieleen..
Vähän samanlain kuin keväällä kun kelkkareitti meni likeltä kolaripaikkaa jossa se mun kaveri viime syksynä kuoli, siinäkin tuli joku outo tunne ja sanoinkin siitä jälkeenpäin pasille että mulle tuli kamalan kylmä olo kun ajettiin siitä ohitte ja oikein puistatti.. Joku aika sitten mietin että kuinka sitä tajuaa vasta jälkikäteen sen asian että tulee se ystävän/ystävien kaipuu kun niitä ei enää ole...Tai siis tarkoitan sitä että kun tällä alueella jossa nyt asutaan ei ole ketään tuttua, kaikki on toisella puolella kaupunkia.. todella vaikea pukea sanoiksi..
Palatekseni tuohon eiliseen päivään, tehtiin tosiaan kakku ja Elisa koristeli kaverina, sain lahjaksi Elisan hoidossa tekemän kortin ja sain myös sesonki muumimukin. En kyllä edes ollut vailla mitään ihmeempää, koska periaattessa eihän se mies ole mun lapsi :D Joten eipä sillä hirveä velvollisuus ole ostella lahjoja. On vähän liian kaupalliseksi mennyt tuokin kuten moni muu juhla..
Pasikin sitten iltapäivästä kotiutui, mentiin vielä porukalla ulos syönnin jälkeen pariksi tunniksi ja mä innostuin haravoimaan :) Ompahan ainakin vähempänä, vielä jäi etupiha. Pasi joutui sitten työntekijäksi kun minä olin päällikkö :D laitoin sen kaivuu puuhiin, entinen kukkapenkki pois ja olihan siinä kova työ, kaivaa 3 todella isoa kiveä ja tasoittaa se maa/multa. En tiedä sitten mitä siihen keksis, en ole sinne saakka vielä suunnitellut.. tai olis kai niitä suunnitelmia kun sais vain toteutettua.
Tänään sitten olikin aamuksi töihin ja minusta tuntui että en nukkunut kovin montaa tuntia viime yönä, uni tuli vasta yhden jälkeen ja sen jälkeenkin olen nukkunut pätkissä, nousinkin jo ennen viittä alakertaan sohvalle lepäämään mutta ei voi sanoa että montaa tuntia olisin silmiä ummistanu. Töitten jälkeen menin sitten salille ja ulkoilut sai unohtaa kun kotipihalle pääsin, tuli vettä ku esterin ahterista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti